Tästä se kaikki alkoi

Tämä pehmolelujen virkkaushan alkoi tosiaan Niiskuneidistä. Paras ystäväni sai perheenlisäystä ja kun perheessä ollaan aikamoisia Muumi faneja, niin tottakai pikkuvauvalle piti oma Niiskuneiti virkata. Etsin tosiaan alussa ohjeita Googlesta, mutta päädyin lopulta tekemään samoin kuin Norbertinkin kohdalla myöhemmin. Ohje siis on keksitty ihan omasta päästä.

Niiskuneiti on tehty bambu-sekoite-langasta ja villalangasta (keltainen). Osat on virkattu kaikki erikseen, täytetty vanulla ja ommeltu sen verran tiukasti kiinni, etteivät ne lapsen leikeissä lähde irti. Pää Niiskuneidillä on mielestäni onnistunut oivallisesti, mutta ruumiiseen ja raajoihin olisin voinut käyttää hieman enemmän aikaa.

Seuraksi Niiskuneidille on tulossa ainakin Nipsu ja Nuuskamuikkunen. Muutaman Muuminkin voisi varmaan tehdä lisää. Onneksi pienokainen ei ihan vielä osaa näillä leikkiä, joten aikaa uusien loihtimiseen vielä on.

Muumihahmoja tehtaileva Iri Sofia

Miehekäs pipo

Olen tässä kahden vuoden aikana tehnyt poikaystävälleni graffitinharmaan ja pinkin yhdistelmällä ensin villasukat ja niiden seuraksi kynsikkäät. Alku talvesta tuli pyyntö että olisiko mahdollista saada myös pipo, settiä täydentämään. Eikai sitä miestään voi talvella päästää ulos ilman pipoa, niin pakkohan se oli alkaa hommiin.

Väriyhdistelmä oli tottakai ilmeinen. Samalla graffitinharmaalla ja pinkillä jatkettiin ja halusin tällä kertaa tehdä kirjoneuletta, jotta piposta tulisi paksumpi. Löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2015 kaunis kuvioista kirjoneuletta, jota oli käytetty villapaidan yläosan kuviointiin.

Tein alkuun harmaalla joustinneuleella käännettävän reunan, joka näin jälkeenpäin ajateltuna näyttää paremmalta ehkäpä sisäänpäin käännettynä. Kirjoneule kuvio oli sen verran isoa, että kuviota ei ehtiny tulla kuin kaksi kerrosta ja toisen kerroksen kuviostakin loppuosa meni pipon loppukavennukseen.

Moitteita ei piposta ainakaan vielä ole tullut, joten oletetaan että se on kovassa käytössä ja toimii hyvin.

Poikaystävästään huolenpitävä Iri Sofia

Sukat joissa on sitä jotakin

Löysin vuoden ensimmäisestä Suuri Käsityö -lehdestä (1/2015) ohjeen ihaniin Koiranputkisukkiin, jotka oli toteutettu kirjoneuleen ja palmikkoneuleen yhdistelmänä. Sukat oli suunnitellut Lumi Karmitsa, osana käsityökisaa. Noudatin lehden ohjetta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja vain pienillä muutoksilla. Lankoina sukissa on käytetty Novitan Seitsemän Veljestä lankoja, väreinä farkku, keltavihreä ja luonnonvalkoinen.

Ongelmaksi sukkien teossa minulle on muodostunut se, etten koskaan oikein tiedä kenelle niitä teen. Kaikilla tuntuu olevan liiaksi asti jouluna saatuja "pehmeitä paketteja", eikä omia kaappejakaan viitsisi villasukilla täyttää. Näitä sukkia tehdessä kysyin ihan alkuvaiheessa työkaverilta sukkien tarpeesta ja heti löytyi ottaja.

Alkuperäisessä ohjeessa varren sininen tausta oli jaettu kolmeen eri väriin, mutta päätin tehdä sen pelkkänä sinisenä, koska väri sointui mielestäni parhaiten valkoisen ja vihreän kanssa. Ohjeessa oli yhdistelty ihanasti kirjoneuletta ja palmikoita. Jopa kantapää oli tehty palmikoilla, joka oli minulle ainakin uutta ja ihmeellistä.

Sukkia tehdessä täytyi keskittyä ohjeisiin, varsinkin vartta ja palmikkoneuletta tehdessä. Alkuun lettimäinen palmikko tuotti hieman päänvaivaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen se sujui jo ilman ohjettakin. Kantapäästäkin tuli sen verran nätti, että käytän ohjetta varmasti myöhemminkin.

Sukat ovat päässeet jo uudelle omistajalle ja kyseessä on kuulema "maailman parhaat villasukat". Eikai sitä oikein voi parempiakaan kehuja saada.

Palmikkokantapäihin ihastunut Iri Sofia

Lankakeriä ja lohikäärmeitä

Vihdoinkin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta oman pienen blogin aloittamiseen. Olen jo pitkään miettinyt omaan blogin kirjoittamista ja käsityöt tuntuivat oivalliselta aiheelta. Teen käsitöitä, varsinkin talvisin, päivittäin ja omasta mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Ajattelin siis jakaa nyt teille minun lankakorin aarteita ja luomuksia mitä niistä syntyy.

Enimmäkseen kudon sukkia, lapasia ja pipoja, mutta viime aikoina olen innostunut myös virkkaamaan bambu-puuvilla langasta. Enkä ihan mitä tahansa, vaan ihanan värikkäitä pehmoleluja. Innostus lähti liikkeelle, kun päätin virkata parhaan ystäväni lapselle Niiskuneidin. Muutaman turhautuneen Google haun jälkeen päätin turvautua omaan mielikuvitukseen ja virkata ilman ohjeita. Virkkauksessa on onneksi se hyvä puoli, että muutamalla kavennuksella tai lisäyksellä saa muotoiltua melkeinpä minkälaista tahansa. Muumin jälkeen halusin loogisesti tehdä jotain "rajumpaa" ja päädyinkin lohikäärmeeseen.

Saanko esitellä: lohikäärme Norbert (jotkut kutsuvat myös Justukseksi)

Norbert on siis tehty bambu-sekoite langoista ja täytetty vanulla. Etsin alunperin tähänkin ohjeita netistä, mutta päädyin lopulta käyttämään omaa mielikuvitustani ja eihän siitä hullumpi tullut. Kaikki osat on virkattu erikseen ja ommeltu sitten ohuella langalla yhteen. Silmät, kulmakarvat, kynnet ja sieraimet on myös lisätty jälkikäteen neulomalla. Vaikka Norbertin parissa kuluikin muutama päivä ja paljon näperrystä, oli se kaikki lopulta sen arvoista, eikä siitä mielestäni hienompi olisi voinutkaan tulla.

Näihin kuviin on hyvä lopettaa.

Virkkaukseen hurahtanut Iri Sofia