Heppu the Minion

Pehmo-olioiden virkkausta aloitellessa päätin, että ensimmäisten joukossa virkkaan itselleni Despicable me -elokuvista tutun Minionin. Minionithan ovat ruumiinrakenteelta aika yksinkertaisia pötkylöitä. Pötkylään piti lisäksi virkata pöksyt, kädet, jalat ja pään yksityiskohdat.

Ensin virkkasin siis keltaisen pötkylän ja siniset pöksyt. Kädet ja jalat virkkasin monessa eri osassa, jotka yhdistelin ja täytin ennen pötkylään liittämistä. Silmän virkkasin valkoisella ja hopeanharmaalla pöyreäksi, johon ketjupistoilla tein keskustan. Ennen osien yhdistelyä Heppu näytti tältä:

Yhdistelyn jälkeen ompelin housut kiinni vartaloon ja housuihin henkselit. Viimeistelin hepun ompelemalla sille ketjupistoin suun ja hiukset, sekä pöksyihin taskun.

Valmiina kotoa löytyi Hepulle ystäväkin, samaisesta elokuvasta tuttu yksisarvinen. Onhan se aika onnellisen näköinen Heppu.

Valmiille Hepulle ei tarvitse varmasti kotia etsiä kauaakaan, vaan ottajia riittäisi vaikka jonoksi asti. Taidan tämän Hepun antaa serkkuni pojalle ja alkaa heti tekemään uutta kaveria jollekulle toiselle onnelliselle ottajalle.

Minioneihin ihastunut Iri Sofia

Ei ihan joogasukat

Kun paras ystävä alkaa käymään mamma-joogassa, tulee luonnollisesti tilaus joogasukille. Innoissani aloin toimeen enkä noudattanut ollenkaan ystäväni toiveita napillisista sukista, koska satuin löytämään kaksi ihanasti yhteen sointuvaa lankaa. Päätinkin tehdä kuviolliset sukat, tummanpunaisella ja kirjavalla. 

Kuvion sukkiin löysin siitä serkulta kauan sitten lainatusta Novitan sukkalehdestä. Pohjan kuvion lainasin mummon tekemistä lapasista.

Kuten kuvista näkyy, ei lopputuloksena syntynytkään joogasukkia vaan ihan tavalliset villasukat. Tykästyin nimittäin sen verran kuvioon, etten kehdannut jättää sukkia ilman kärkeä. Ja olisihan sukista tullut ehkä liian paksut joogasukiksi.

Itse tykkään kyllä hirmuisesti sekä kuviosta että väreistä. Harmi vaan että kaikki lanka meni kyseisiin sukkiin, eikä uutta olekkaan niin helppoa löytää kun kyse oli tosiaan jämälangoista.  Niitä joogasukkiahan en lopulta saanut tehtyä ollenkaan joogaavalle mammalle, joten ehkä siinä olisi ideaa seuraavaksi projektiksi.

Joogasukkia suunnitteleva Iri Sofia

Sukkia, sukkia, kaikille sukkia

Kuten on varmaan tullut jo selväksi, tykkään tehdä sukkia. Serkulta olen jo muutama vuosi sitten "lainannut" Novitan sukkalehden, jossa on muutaman kymmentä erilaista sukkamallia. Lehdessä esitellään myös useita erilaisia kärkiä ja kantapäitä, ohjeineen. Olin aikaisemmin ostanut kaksi eriväristä kerää Novitan Nalle-lankoja, joista päätin kutoa minulle ja serkulleni samanlaiset pitsisukat.

Sukat on aloitettu kärjestä ja kantapää on tehty tiimalasimallilla. Oliivinvihreät sukat tein ensin ja löysemmällä käsialalla, mikä tuotti varsinkin alkuvaiheessa vaikeuksia. Kanervan värisiä sukkia tehdessä ryhdistäydyin ja tiukemmalla käsialalla tulikin mielestäni nätimpää jälkeä. Kuviot sukkiin tehtiin peilikuvina, eli sama kuvio molemmissa, mutta toisinpäin.

Sekä sukkien kärjen, että kantapään tekotavat olivat minulle täysin uusia. Kärjestä aloittaminen oli erittäin mukavaa ja helppoa, eikä tiimalasi-kantapään tekeminenkään ihan hirveää ollut. Itse suosin sukissa kyllä enemmän vahvistettua kantapäätä. Oliivinvihreät sukat tuli epäonnistuneina yksilöinä tottakai itselle ja kanervan väriset annoin serkulle.

Jos sitä välillä tekis jotain muutakin kuin sukkia.

Iri Sofia

Julle jääkarhun suuri seikkailu

Kävimme muutama viikko sitten äitini kanssa läpi vanhoja lankakokoelmia. Lankoja oli vanhempieni nurkkiin kerääntynyt useampiakin kasoja ja niitä löytyi laidasta laitaan. Itse nappasin mukaani pussillisen puuvillalankoja sekä useita sekalaisia lankoja, kuten nukka- ja karvalankaa. Valkoisesta nukkalangasta sainkin idean virkata seuraavana pehmoeläimenä jääkarhun.

Valkoisesta nukkalangasta oli erittäin helppoa ja nopeaa virkata, kun ei tarvinut huolehtia mahdollisista virheistä. Jääkarhu oli myös muodoltaan yksinkertainen tehdä, joten ei mennyt aikaakaan siihen että Julle oli valmis valloittamaan maailman.

Jo ennen Jullen valmistumista mietin kenelle söpöläisen antaisin. Lopulta päädyin siihen tulokseen että paras koti löytyisi Helsingistä, erittäin hyvän ystäväni luota. Niinpä kävimme Jullen kanssa pienellä retkellä lumihankien keskellä, ennen postiin suuntaamista.

Julle on nyt matkalla kohti uutta kotia ja toivottavasti erittäin onnellista omistajaa. Minä sen sijaan jatkan uusien pehmoeläinten suunnittelua, jospa vaikka pöllö olisi seuraavana vuorossa.

Jullen kanssa seikkaillut Iri Sofia

Jokaisen vauvan unelmaviltti

Kun kuulin kesän alussa että parhaalle ystävälleni on tulossa perheenlisäystä, päätin että jotain uudelle tulokkaalle on tehtävä. Muutamaa kuukautta myöhemmin näin paikallisessa lankakaupassa vauvalle tehdyn monivärisen viltin, joka miellytti ainakin omaa silmää erittäin paljon. Kaupassa oli myynnissä viltti-paketteja, johon kuului langat ja ohje viltin tekoon. Kävimme serkkuni kanssa valitsemassa mieleiset värit ja ryhdyimme yhteistuumin toimeen.

Värillisistä langoista virkkasimme kuvan mukaisia ympyröitä noin 80 kappaletta. Ympyröiden ympärille virkkasimme valkoisella neliön muotoisen reunuksen, jolla yhdistettiin samalla kaikki neliöt yhteen. Viltissä oli lopulta 8x9 neliötä (72yht.), eli juuri sopivasti vauvan viltiksi.

Viltin tekoon ei lopulta mennyt montaakaan viikkoa. Ympyröitä ja niiden neliöiksi muuntamista oli helppo tehdä televisiota katsellessa ja niitä tulikin aina tehtyä ihan huomaamatta. Varsinkin kun työ oli jaettu kahden ihmisen kesken, ilmestyi valmiita ympyröitä vaikkei itse olisi mitään tehnytkään.

Viltti tehtiin alusta alkaen saajalta salassa ja annettiin lahjaksi "baby shower"-juhlissa. Viltti on ollut kovassa käytössä ja sopii kuulema täydellisesti vaunuihin, päikkäreille ja oikeastaan mihin vaan. Sitä oli myös sen verran mukava ja helppo tehdä, että näitähän voi tehtailla vaikka kaikille lisääntyville ystäville ja sukulaisille.

Iri Sofia

Vain kaksi vuotta myöhässä

Lupasin noin kaksi vuotta sitten tehdä ystäväni miehelle villasukat. Käytiin ihan yhdessä ostamassa lankakin ja sukkien materiaaliksi valikoitui Novitan Isoveli-lanka vaalean harmaana. No, näin kaksi vuotta myöhemmin ja useasti muistutettuna, päätin viimein alkaa töihin. Ostin toisen kerän saman merkkistä, mutta hempeän vaaleanpunaista lankaa ja ryhdyin suunnittelemaan.

Koska minulla ei yleensä riitä mielenkiinto kahden niin kutsutun "tavallisen" sukan tekemisen kerralla, suosin yleensä joko palmikkoa tai kirjoneuletta sisältäviä malleja. Tällä kertaa oli kyseessä kuitenkin paksumpi lanka, josta olisi siis helpoin tehdä yksinkertainen ja juuri se "tavallinen" sukka. Onneksi käytössä oli kuitenkin kaksi eri väriä.

Sukan varsi on tehty joustinneuleena, kuten myös päälys osa kärkeen asti. Kantapään tein ristiin vahvistettuna ja kärjen tavallisena sädekavennuksena. Sukat oli lopulta erittäin nopea tehdä, langan paksuuden ansiosta. Eikä lopputuloskaan yhtään hullumpi ole. Miehekkääthän nuo ainakin on.

Seuraavia sukkia suunnitteleva Iri Sofia