Kalevalainen peitto

Löysin reilu kuukausi sitten ensimmäistä kertaa CAL-projektit. CAL (crochet along) -projekteissa virkataan, esimerkiksi peittoja, pala tai rivi kerrallaan. Uusien palojen/rivien ohjeet ilmestyvät projektista riippuen, vaikkapa kerran viikossa tai jopa joka päivä.

Projekti johon itse päätin osallistua, alkoi reilu kuukausi sitten. Kyseessä on Suomi 100 projekti, jossa tehdään Kalevala aiheista peittoa. Uusien palojen ohjeet ilmestyvät kaksi kertaa viikossa, osoitteessa http://www.arteeni.fi/kalevalacal. Peiton pitäisi olla valmis itsenäisyyspäivään mennessä.

En malttanut ostaa uusia lankoja ja pohtia sopivia värejä, vaan kaivoin samalta istumalta esille kaikki varastossa olevat seitsemän veljestä langat ja aloitin ensimmäisen palani niillä. Nyt olen tehnyt jo kymmenen palaa jämälangoillani ja vain muutamaa väriä pitäisi ostaa lisää. Peittoa on ollut erittäin mukava virkata, eikä se varmasti jää viimeiseksi CAL-projektikseni.

Seuraavaa palaa odotteleva Iri Sofia

Turha toivo

Tämän blogin päivitys näyttää olevan mahdotonta hommaa, mutta nyt aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja päivittää kaikki projektini ja aikaansaannokseni tänne. Aloittakaamme viime talvena tehdyistä lapasista. Kutsun näitä lapasia "papan kalsarit" -lapasiksi, koska kuvio ja värit muistuttavat erehdyttävän paljon vanhoja kunnon kalsareita.

Lapasissa on käytetty pastellinsävyistä kirjavaa lankaa, jota korostamaan valitsin tummansinisen langan. Kuvio on mitä yksinkertaisin, mutta erittäin toimiva näillä langoilla. Varsi on neulottu joustinneuleena ja peukalon tein intialaisen kiilapeukalon ohjeella. Intialainen kiilapeukalo on uusi lemppari peukaloni, istuvuutensa ansiosta. Peukalon teko aloitetaan jo kämmenen alaosasta, jakamalla kahden ensimmäisen puikon silmukat puikoille seuraavasti: ensimmäiselle 4s ja toiselle loput (tästä tulee peukalo). Silmukoita lisätään ensimmäiselle puikolle joka kierroksella yksi, nostamalla puikkojen välissä oleva lanka puikolle ja kutomalla se. Silmukoita lisätään niin kauan, että ensimmäisellä puikolla on silmukoita yhtä monta kuin kolmannella ja neljännellä yhteensä. Peukalon silmukat siirretään langanpätkälle odottamaan ja kutomista jatketaan muilla silmukoilla. Toiseen käteen peukalo tehdään tietenkin päinvastoin.

Olen ollut lapasiin erittäin tyytyväinen ja kalsarikuvio aiheuttaa ihastusta myös kanssaihmisissä. Molempia lankoja jäi vielä jonkin verran, joten saatan hyvinkin käyttää väriyhdistelmää uudemman kerran.

Pitkästä aikaa

Edellisestä kirjoituksesta alkaa olla jo vuoden verran, joten eiköhän se olisi jo aika esitellä uusia tuotoksia. Kävimme joulukuun alussa isolla porukalla Espanjassa, juhlistamassa papan kahdeksankymppisiä. Matkalta tarttui mukaan kahdet erilaiset mummon tekemät villasukat/tossut, joiden tekemistä päätin testata kotia päästyäni.

Ensimmäisenä opettelin ruttusukkien teon ja teinkin niitä heti kolme paria, ystäväni perheelle. Sukkien varteen tehdään "ruttuja" poimimalla silmukoita työn nurjalta puolelta ja kutomalla ylempien kierrosten kanssa yhteen.

Rutun aika

Ruttua tein aina puolet puikon silmukoista ja toisen puolen seuraavassa raidassa. Raidan kymmenennellä rivillä silmukat yhdistetään kolmannen rivin silmukoiden kanssa, näin sukat eivät mene liian ruttuun, vaan näyttävät kauniilta. Raitojen väliin tein muutaman rivin levyisiä valkoisia raitoja korostamaan ruttuja.

Käytin kaikkiin kolmiin sukkiin valkoisen lisäksi kirjavia lankoja, joka antoikin täydellisen syyn testata "broken seed stitch" kuviota, jalkateriä kutoessa. Kuvio on näyttävä, mutta erittäin yksinkertainen tehdä. Joka toinen kierros kudotaan valkoisella ja joka toinen värillisellä. Minun sukissani valkoiset kierrokset kudottiin aina oikein ja värilliset joka toinen kierros *1 oikein 1 nurin* ja joka toinen *1 nurin 1 oikein*. Lopputulos oli valitsimieni lankojen kanssa lähes täydellinen.

Perheen pienimmälle tehtyihin sukkiin tein raidallisen jalkaterän, hieman muista eroten. "Broken seed stitch" saa minun käsialallani aikaan hieman löysemmän sukan ja halusin lasten sukasta napakamman. Myös kantapäät tein kaikkiin hieman eri tekniikoilla.

Vaikka kolmien samanlaisten sukkien kutominen putkeen olikin hermojaraastavan tylsää puuhaa, sain yllätyksekseni kaikki kolme paria valmiiksi ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Lisää Espanjan tuliaisia myöhemmin,

Iri Sofia