No nehän on kissan pyllyjä!

Löysin noin vuosi sitten Pinterestistä kuvan virkatuista lasinalusista. Lasinaluset olivat kissan pyllyn näköisiä. Keksin samantien myös ystävän jolle lasinaluset olisivat täydellinen lahja. Tuttava pariskunta on suunnitellut tupareitaan jo reilun vuoden ajan ja ajattelin että kissan pyllyt olisivat täydellinen tuparilahja.

Sain pyllyt virkattua suht nopeasti ja suunnittelin tärkkääväni ne sokerivedellä. Odottelin tuparikutsua lähes vuoden ja kun sitä ei kuulunut, päätin tärkätä pyllyt samalla kun tärkkäsin joulukortteja varten virkatut lumihiutaleet. Koetärkkäsin ensin yhden ja hoksattua tekniikan hyväksi, tärkkäsin loputkin.

Sitten sain ystävältäni viestin, jossa oli linkki juuri samanlaisiin lasinalusiin. Äkkiä siis lasinaluset pakettiin ja ystävälle ennenaikaiseksi joululahjaksi.

Lasinaluset saivat ansaitun vastaanoton, eli suurta ihailua osakseen. Olen myös itse hyvin tyytyväinen lopputulokseen, sekä virkkauksen että tärkkäyksen osalta.

Edelleen tuparikutsua odotteleva Iri Sofia

BATMAN

Olen jo pitkään suunnitellut sarjakuva-aiheisten miesten sukkien tekoa. Mainio tilaisuus tarjoituikin, kun työkaveri täytti 30-vuotta, eikä lahjaa ollut mietittynä. Päätin valita jo olemassa olevien lankojen perusteella aiheeksi Batmanin. Valitsin Pinterestissä seikkailtuani Batman-logon, joka tulisi yltämään lähes koko varren ympäri.

Tein mielestäni erinomaisen toimivan suunnitelman logon toteuttamiseksi. Muutamaa epäonnistunutta yritystä myöhemmin, löysin viimein toimivan tavan toteuttaa logo sukan varteen. Valitettavasti toimiva tarkoitti myös erittäin työlästä. Tein jokaisen rivin erillisellä langalla, eli jouduin lopussa päättelemään kaikki logon reunoilla törröttävät langat.

Logon lisäksi laitoin keltaista varren yläreunaan, sekä kantapäähän että kärkeen. Nilkan kohdalle tein joustinneuleella kiristyksen, kaventaen samalla muutaman silmukan verran. Koska tein sukat jämälangoista, loppuivat langat tietenkin ennen pitkää. Sukissa onkin siis muutamaa erilaista mustaa ja kahta eri keltaisen sävyä.

Loppusilauksena korostin logon reunuksen ketjupistoilla ja mielestäni onnistuin siinä aika mainiosti. Sukat onnistuivat muutenkin hyvin ja niitä oli mukava tehdä. Toivotaan että sukat miellyttävät myös uutta omistajaa.

Iri Sofia

Ikuisuusprojekti 1

Olen nyt vähän aikaa pitänyt hiljaiseloa täällä blogissa, mutta en suinkaan ole lopettanut käsitöiden tekoa. Keksin hiljattain käyttöä kaikille jämälangoille, kun löysin Pinterestistä suht helpon virkatun neliön ohjeen. Ilmoitin serkulle että teen hänelle uuden torkkupeiton ja ryhdyin toimeen.

Näin sataa palaa myöhemmin ja vielä noin 150 palaa tekemättä, projekti alkaa pikkuhiljaa tuntua suhteellisen suurelta. Onneksi paloja on helppo tehdä aina muutama silloin tällöin ja niitä kertyykin sievä pino aina ihan huomaamatta.

Tarkoituksena olisi asetella valmiit palat neljäksi eriväriseksi vinoraidaksi. Keskelle paksummat raidat puna- ja sinisävyisillä paloilla, sekä nurkkiin keltaista ja vihreää.

Ikuisuusprojektiaan jatkava Iri Sofia

Ihka oikeat joogasukat

Pääsin vihdoin tekemään kauan kaivattuja joogasukkia ystävälleni. Viime yrityksestähän lopputuloksena syntyi oikein kauniit kuviolliset villasukat, mutta nyt olin päättänyt onnistua. Joten eikun toimeen.

Langoiksi sukkiin valikoitui samat värit kuin ystäväni miehellä, hieman eri sävyisenä ja vahvuisena vain. Sukkien lankoina toimi siis Novitan 7 veljestä langat ja puikkoina 3,5mm pyöröpuikko varressa, sekä 3,5mm sukkapuikot jalkaterää tehtäessä.

Sukkien varsi on kudottu yhtenä tasona, joka on viimeisillä kierroksilla kudottu ympyräksi. Kantapää jätettiin luonnollisesti kutomatta, kuten myös kärki. Sukat on siis aika nopea tehdä, kun niin sanotusti vaikeimmat osiot jäävät pois. Nappeja ommellessa ompelin myös ystävän toiveesta koko sivun kiinni, eli napit ovat loppupeleissä vain koristeina.

Napit sukkiin tilasin pikkuveljeltä, joka tekikin minulle kahden kokoisia nappeja pienen pussillisen. Pääsin myös ensikertaa koristelemaan sukat uusilla eBay:sta tilatuilla "Handmade"-puunapeilla. Tarkoitus olisi kyseisiä nappeja laittaa tästä lähin kaikkiin käsitöihin, mahdollisuuksien mukaan.

Joogasukat ovat löytäneet tiensä jo uudelle omistajalle ja suunnitelmissa on kuulema niiden testaaminen ainakin kesän puistojoogissa. Perheen pienimmältä puuttuu vielä samaan värimaailmaan sijoittuvat sukat, mutta eiköhän ne ennätä tehdä ensi talveen mennessä.

Napilliseen varteen ihastunut Iri Sofia

Talven viimeinen pipo

Joku aika sitten tongimme äitini kanssa vanhoja lankavarantoja läpi ja muutama pussi tarttui itsellekin mukaan. Yksi näistä pusseista sisälsi Novitan valkoisia mohair-lankoja viisi kerää. Olin jo aikasemmin hoksannut Suuri Käsityö -lehdessä ohjeen lapsen pipoon, joka oli kudottu hieman ohuemmasta langasta. Mohair-lanka sopi mielestäni täydellisesti kyseisen mallin testaamiseen.

Pipo kudottiin tasona yhdellä pyöröpuikolla ja takasauma ommeltiin loppukavennusten jälkeen kiinni. Rusetti kudottiin suorakaiteen muotoiseksi kaistaleeksi, joka kiristettiin keskeltä langalla.

Alkuperäisessä ohjeessa pipon kavennus tehtiin mielestäni hieman hölmöllä tavalla, ja huomioimatta kuviota ollenkaan, joten sovelsin kavennuksen mieleiselläni tavalla. Pidin kavennuksen aikana kohosaumat mukana kuviossa ja kavensin pipoa joka toinen kierros, joka on huomattavasti useammin kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Piposta tuli oikein onnistunut ja se oli loppupeleissä hyvinkin nopea tehdä. Mielestäni pipon olisi voinut kutoa myös suljettuna neuleena, mutta ei se takasauman ompeleminen mikään hirveä homma ollut. Lankaa pipoon meni alle kerä ja koska sitä löytyy lisäksi muutama korkkaamaton kerä, on suunnitteilla ommella pipon kaveriksi myös villapaita.

Pitkästä aikaa pipon neulonut Iri Sofia

Pöllönä pöllöihin

Kenellekkään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että paras ystäväni sai lapsen muutama kuukausi sitten. Vauvalle on tullut tehtyä jo viltti, sekä pehmoleluja. Tällä kertaa tuli tilaus vaunuihin ripustettavasta pöllö-jonosta.

Sovelsin pöllön ohjeen ystävän lähettämästä mallikuvasta ja kirjoitin sen samalla itselle ylös muita pöllöjä varten. Jokaiselle pöllölle tein eriväriset siivet ja erimalliset silmät. Pöllöt on virkattu sekä bambu- että puuvillalangoilla.

Pöllöjen lisäksi tein erivärisiä palloja, pöllöjen väliin laitettavaksi. Valmiit pöllöt ja pallot yhdistin ohuella kuminauhalla sopivan mittaiseksi jonoksi ja päihin sidottiin suihkuverhon nipsut.

Vauvan äiti ainakin piti pöllöistä, joten eiköhän se vauvakin ole tyytyväinen. Tein pöllöhuumassa myös muutaman ylimääräisen huhuilijan, jotka lähetin erään sukkaparin mukana parivuotiaalle pikkutytölle ja hänen äidilleen.

Pöllöhuumasta toipuva Iri Sofia

Pääsiäisen keltaiset sukat

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kutoa piirakkasukat. Serkkuni innostui kyseisestä mallista joulun alla, joten olihan se pakko seurata esimerkkiä. Kun laatikosta löytyi vielä valmiina täydellinen lankakin, aloin innoissani työhön.

Piirakkasukan malli on loppupeleissä hyvinkin yksinkertainen ja lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää hyvin paljon. Malli ja väri sopivat myös vallan mainiosti yhteen, joten lopputuloksena oli ihanat pääsiäisen keltaiset sukat. Lankana sukissa toimi Novitan 7 veljestä.

Keltaista lankaa jäi vielä sen verran, että saan hyvällä tuurilla tehtyä itselle myös nilkkamittaiset piirakkasukat. Nämä yksilöt lähetin muutaman muun yllätyksen kera Turkuun hyvälle ystävälleni, vanhojen muistojen siivittämänä.

Uudesta mallista innostunut Iri Sofia

Heppu the Minion

Pehmo-olioiden virkkausta aloitellessa päätin, että ensimmäisten joukossa virkkaan itselleni Despicable me -elokuvista tutun Minionin. Minionithan ovat ruumiinrakenteelta aika yksinkertaisia pötkylöitä. Pötkylään piti lisäksi virkata pöksyt, kädet, jalat ja pään yksityiskohdat.

Ensin virkkasin siis keltaisen pötkylän ja siniset pöksyt. Kädet ja jalat virkkasin monessa eri osassa, jotka yhdistelin ja täytin ennen pötkylään liittämistä. Silmän virkkasin valkoisella ja hopeanharmaalla pöyreäksi, johon ketjupistoilla tein keskustan. Ennen osien yhdistelyä Heppu näytti tältä:

Yhdistelyn jälkeen ompelin housut kiinni vartaloon ja housuihin henkselit. Viimeistelin hepun ompelemalla sille ketjupistoin suun ja hiukset, sekä pöksyihin taskun.

Valmiina kotoa löytyi Hepulle ystäväkin, samaisesta elokuvasta tuttu yksisarvinen. Onhan se aika onnellisen näköinen Heppu.

Valmiille Hepulle ei tarvitse varmasti kotia etsiä kauaakaan, vaan ottajia riittäisi vaikka jonoksi asti. Taidan tämän Hepun antaa serkkuni pojalle ja alkaa heti tekemään uutta kaveria jollekulle toiselle onnelliselle ottajalle.

Minioneihin ihastunut Iri Sofia

Ei ihan joogasukat

Kun paras ystävä alkaa käymään mamma-joogassa, tulee luonnollisesti tilaus joogasukille. Innoissani aloin toimeen enkä noudattanut ollenkaan ystäväni toiveita napillisista sukista, koska satuin löytämään kaksi ihanasti yhteen sointuvaa lankaa. Päätinkin tehdä kuviolliset sukat, tummanpunaisella ja kirjavalla. 

Kuvion sukkiin löysin siitä serkulta kauan sitten lainatusta Novitan sukkalehdestä. Pohjan kuvion lainasin mummon tekemistä lapasista.

Kuten kuvista näkyy, ei lopputuloksena syntynytkään joogasukkia vaan ihan tavalliset villasukat. Tykästyin nimittäin sen verran kuvioon, etten kehdannut jättää sukkia ilman kärkeä. Ja olisihan sukista tullut ehkä liian paksut joogasukiksi.

Itse tykkään kyllä hirmuisesti sekä kuviosta että väreistä. Harmi vaan että kaikki lanka meni kyseisiin sukkiin, eikä uutta olekkaan niin helppoa löytää kun kyse oli tosiaan jämälangoista.  Niitä joogasukkiahan en lopulta saanut tehtyä ollenkaan joogaavalle mammalle, joten ehkä siinä olisi ideaa seuraavaksi projektiksi.

Joogasukkia suunnitteleva Iri Sofia

Sukkia, sukkia, kaikille sukkia

Kuten on varmaan tullut jo selväksi, tykkään tehdä sukkia. Serkulta olen jo muutama vuosi sitten "lainannut" Novitan sukkalehden, jossa on muutaman kymmentä erilaista sukkamallia. Lehdessä esitellään myös useita erilaisia kärkiä ja kantapäitä, ohjeineen. Olin aikaisemmin ostanut kaksi eriväristä kerää Novitan Nalle-lankoja, joista päätin kutoa minulle ja serkulleni samanlaiset pitsisukat.

Sukat on aloitettu kärjestä ja kantapää on tehty tiimalasimallilla. Oliivinvihreät sukat tein ensin ja löysemmällä käsialalla, mikä tuotti varsinkin alkuvaiheessa vaikeuksia. Kanervan värisiä sukkia tehdessä ryhdistäydyin ja tiukemmalla käsialalla tulikin mielestäni nätimpää jälkeä. Kuviot sukkiin tehtiin peilikuvina, eli sama kuvio molemmissa, mutta toisinpäin.

Sekä sukkien kärjen, että kantapään tekotavat olivat minulle täysin uusia. Kärjestä aloittaminen oli erittäin mukavaa ja helppoa, eikä tiimalasi-kantapään tekeminenkään ihan hirveää ollut. Itse suosin sukissa kyllä enemmän vahvistettua kantapäätä. Oliivinvihreät sukat tuli epäonnistuneina yksilöinä tottakai itselle ja kanervan väriset annoin serkulle.

Jos sitä välillä tekis jotain muutakin kuin sukkia.

Iri Sofia

Julle jääkarhun suuri seikkailu

Kävimme muutama viikko sitten äitini kanssa läpi vanhoja lankakokoelmia. Lankoja oli vanhempieni nurkkiin kerääntynyt useampiakin kasoja ja niitä löytyi laidasta laitaan. Itse nappasin mukaani pussillisen puuvillalankoja sekä useita sekalaisia lankoja, kuten nukka- ja karvalankaa. Valkoisesta nukkalangasta sainkin idean virkata seuraavana pehmoeläimenä jääkarhun.

Valkoisesta nukkalangasta oli erittäin helppoa ja nopeaa virkata, kun ei tarvinut huolehtia mahdollisista virheistä. Jääkarhu oli myös muodoltaan yksinkertainen tehdä, joten ei mennyt aikaakaan siihen että Julle oli valmis valloittamaan maailman.

Jo ennen Jullen valmistumista mietin kenelle söpöläisen antaisin. Lopulta päädyin siihen tulokseen että paras koti löytyisi Helsingistä, erittäin hyvän ystäväni luota. Niinpä kävimme Jullen kanssa pienellä retkellä lumihankien keskellä, ennen postiin suuntaamista.

Julle on nyt matkalla kohti uutta kotia ja toivottavasti erittäin onnellista omistajaa. Minä sen sijaan jatkan uusien pehmoeläinten suunnittelua, jospa vaikka pöllö olisi seuraavana vuorossa.

Jullen kanssa seikkaillut Iri Sofia

Jokaisen vauvan unelmaviltti

Kun kuulin kesän alussa että parhaalle ystävälleni on tulossa perheenlisäystä, päätin että jotain uudelle tulokkaalle on tehtävä. Muutamaa kuukautta myöhemmin näin paikallisessa lankakaupassa vauvalle tehdyn monivärisen viltin, joka miellytti ainakin omaa silmää erittäin paljon. Kaupassa oli myynnissä viltti-paketteja, johon kuului langat ja ohje viltin tekoon. Kävimme serkkuni kanssa valitsemassa mieleiset värit ja ryhdyimme yhteistuumin toimeen.

Värillisistä langoista virkkasimme kuvan mukaisia ympyröitä noin 80 kappaletta. Ympyröiden ympärille virkkasimme valkoisella neliön muotoisen reunuksen, jolla yhdistettiin samalla kaikki neliöt yhteen. Viltissä oli lopulta 8x9 neliötä (72yht.), eli juuri sopivasti vauvan viltiksi.

Viltin tekoon ei lopulta mennyt montaakaan viikkoa. Ympyröitä ja niiden neliöiksi muuntamista oli helppo tehdä televisiota katsellessa ja niitä tulikin aina tehtyä ihan huomaamatta. Varsinkin kun työ oli jaettu kahden ihmisen kesken, ilmestyi valmiita ympyröitä vaikkei itse olisi mitään tehnytkään.

Viltti tehtiin alusta alkaen saajalta salassa ja annettiin lahjaksi "baby shower"-juhlissa. Viltti on ollut kovassa käytössä ja sopii kuulema täydellisesti vaunuihin, päikkäreille ja oikeastaan mihin vaan. Sitä oli myös sen verran mukava ja helppo tehdä, että näitähän voi tehtailla vaikka kaikille lisääntyville ystäville ja sukulaisille.

Iri Sofia

Vain kaksi vuotta myöhässä

Lupasin noin kaksi vuotta sitten tehdä ystäväni miehelle villasukat. Käytiin ihan yhdessä ostamassa lankakin ja sukkien materiaaliksi valikoitui Novitan Isoveli-lanka vaalean harmaana. No, näin kaksi vuotta myöhemmin ja useasti muistutettuna, päätin viimein alkaa töihin. Ostin toisen kerän saman merkkistä, mutta hempeän vaaleanpunaista lankaa ja ryhdyin suunnittelemaan.

Koska minulla ei yleensä riitä mielenkiinto kahden niin kutsutun "tavallisen" sukan tekemisen kerralla, suosin yleensä joko palmikkoa tai kirjoneuletta sisältäviä malleja. Tällä kertaa oli kyseessä kuitenkin paksumpi lanka, josta olisi siis helpoin tehdä yksinkertainen ja juuri se "tavallinen" sukka. Onneksi käytössä oli kuitenkin kaksi eri väriä.

Sukan varsi on tehty joustinneuleena, kuten myös päälys osa kärkeen asti. Kantapään tein ristiin vahvistettuna ja kärjen tavallisena sädekavennuksena. Sukat oli lopulta erittäin nopea tehdä, langan paksuuden ansiosta. Eikä lopputuloskaan yhtään hullumpi ole. Miehekkääthän nuo ainakin on.

Seuraavia sukkia suunnitteleva Iri Sofia

Tästä se kaikki alkoi

Tämä pehmolelujen virkkaushan alkoi tosiaan Niiskuneidistä. Paras ystäväni sai perheenlisäystä ja kun perheessä ollaan aikamoisia Muumi faneja, niin tottakai pikkuvauvalle piti oma Niiskuneiti virkata. Etsin tosiaan alussa ohjeita Googlesta, mutta päädyin lopulta tekemään samoin kuin Norbertinkin kohdalla myöhemmin. Ohje siis on keksitty ihan omasta päästä.

Niiskuneiti on tehty bambu-sekoite-langasta ja villalangasta (keltainen). Osat on virkattu kaikki erikseen, täytetty vanulla ja ommeltu sen verran tiukasti kiinni, etteivät ne lapsen leikeissä lähde irti. Pää Niiskuneidillä on mielestäni onnistunut oivallisesti, mutta ruumiiseen ja raajoihin olisin voinut käyttää hieman enemmän aikaa.

Seuraksi Niiskuneidille on tulossa ainakin Nipsu ja Nuuskamuikkunen. Muutaman Muuminkin voisi varmaan tehdä lisää. Onneksi pienokainen ei ihan vielä osaa näillä leikkiä, joten aikaa uusien loihtimiseen vielä on.

Muumihahmoja tehtaileva Iri Sofia

Miehekäs pipo

Olen tässä kahden vuoden aikana tehnyt poikaystävälleni graffitinharmaan ja pinkin yhdistelmällä ensin villasukat ja niiden seuraksi kynsikkäät. Alku talvesta tuli pyyntö että olisiko mahdollista saada myös pipo, settiä täydentämään. Eikai sitä miestään voi talvella päästää ulos ilman pipoa, niin pakkohan se oli alkaa hommiin.

Väriyhdistelmä oli tottakai ilmeinen. Samalla graffitinharmaalla ja pinkillä jatkettiin ja halusin tällä kertaa tehdä kirjoneuletta, jotta piposta tulisi paksumpi. Löysin Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2015 kaunis kuvioista kirjoneuletta, jota oli käytetty villapaidan yläosan kuviointiin.

Tein alkuun harmaalla joustinneuleella käännettävän reunan, joka näin jälkeenpäin ajateltuna näyttää paremmalta ehkäpä sisäänpäin käännettynä. Kirjoneule kuvio oli sen verran isoa, että kuviota ei ehtiny tulla kuin kaksi kerrosta ja toisen kerroksen kuviostakin loppuosa meni pipon loppukavennukseen.

Moitteita ei piposta ainakaan vielä ole tullut, joten oletetaan että se on kovassa käytössä ja toimii hyvin.

Poikaystävästään huolenpitävä Iri Sofia

Sukat joissa on sitä jotakin

Löysin vuoden ensimmäisestä Suuri Käsityö -lehdestä (1/2015) ohjeen ihaniin Koiranputkisukkiin, jotka oli toteutettu kirjoneuleen ja palmikkoneuleen yhdistelmänä. Sukat oli suunnitellut Lumi Karmitsa, osana käsityökisaa. Noudatin lehden ohjetta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja vain pienillä muutoksilla. Lankoina sukissa on käytetty Novitan Seitsemän Veljestä lankoja, väreinä farkku, keltavihreä ja luonnonvalkoinen.

Ongelmaksi sukkien teossa minulle on muodostunut se, etten koskaan oikein tiedä kenelle niitä teen. Kaikilla tuntuu olevan liiaksi asti jouluna saatuja "pehmeitä paketteja", eikä omia kaappejakaan viitsisi villasukilla täyttää. Näitä sukkia tehdessä kysyin ihan alkuvaiheessa työkaverilta sukkien tarpeesta ja heti löytyi ottaja.

Alkuperäisessä ohjeessa varren sininen tausta oli jaettu kolmeen eri väriin, mutta päätin tehdä sen pelkkänä sinisenä, koska väri sointui mielestäni parhaiten valkoisen ja vihreän kanssa. Ohjeessa oli yhdistelty ihanasti kirjoneuletta ja palmikoita. Jopa kantapää oli tehty palmikoilla, joka oli minulle ainakin uutta ja ihmeellistä.

Sukkia tehdessä täytyi keskittyä ohjeisiin, varsinkin vartta ja palmikkoneuletta tehdessä. Alkuun lettimäinen palmikko tuotti hieman päänvaivaa, mutta muutaman kierroksen jälkeen se sujui jo ilman ohjettakin. Kantapäästäkin tuli sen verran nätti, että käytän ohjetta varmasti myöhemminkin.

Sukat ovat päässeet jo uudelle omistajalle ja kyseessä on kuulema "maailman parhaat villasukat". Eikai sitä oikein voi parempiakaan kehuja saada.

Palmikkokantapäihin ihastunut Iri Sofia

Lankakeriä ja lohikäärmeitä

Vihdoinkin sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta oman pienen blogin aloittamiseen. Olen jo pitkään miettinyt omaan blogin kirjoittamista ja käsityöt tuntuivat oivalliselta aiheelta. Teen käsitöitä, varsinkin talvisin, päivittäin ja omasta mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Ajattelin siis jakaa nyt teille minun lankakorin aarteita ja luomuksia mitä niistä syntyy.

Enimmäkseen kudon sukkia, lapasia ja pipoja, mutta viime aikoina olen innostunut myös virkkaamaan bambu-puuvilla langasta. Enkä ihan mitä tahansa, vaan ihanan värikkäitä pehmoleluja. Innostus lähti liikkeelle, kun päätin virkata parhaan ystäväni lapselle Niiskuneidin. Muutaman turhautuneen Google haun jälkeen päätin turvautua omaan mielikuvitukseen ja virkata ilman ohjeita. Virkkauksessa on onneksi se hyvä puoli, että muutamalla kavennuksella tai lisäyksellä saa muotoiltua melkeinpä minkälaista tahansa. Muumin jälkeen halusin loogisesti tehdä jotain "rajumpaa" ja päädyinkin lohikäärmeeseen.

Saanko esitellä: lohikäärme Norbert (jotkut kutsuvat myös Justukseksi)

Norbert on siis tehty bambu-sekoite langoista ja täytetty vanulla. Etsin alunperin tähänkin ohjeita netistä, mutta päädyin lopulta käyttämään omaa mielikuvitustani ja eihän siitä hullumpi tullut. Kaikki osat on virkattu erikseen ja ommeltu sitten ohuella langalla yhteen. Silmät, kulmakarvat, kynnet ja sieraimet on myös lisätty jälkikäteen neulomalla. Vaikka Norbertin parissa kuluikin muutama päivä ja paljon näperrystä, oli se kaikki lopulta sen arvoista, eikä siitä mielestäni hienompi olisi voinutkaan tulla.

Näihin kuviin on hyvä lopettaa.

Virkkaukseen hurahtanut Iri Sofia